Malos tiempos

Syksy saapuu myös etelään, sen huomaa lämpötilavaihteluista yön ja päivän välillä. Päivisin lämpötila on kohonnut oikein kivasti, mutta iltaisin alkaa tarvitsemaan takkia ja lahjetta. Lämpötilanvaihtelu muistuttaa nykyisellään melko tarkasti siniaaltoa, kun taas tänne saapuessa vaihtelua ei juurikaan ollut, iltaisin pärjäsi samoissa vetimissä kuin päivälläkin. Mutta mikäs se olisikaan syksy ilman mocoa, joten pikkuinen lenssuhan tässä on hommattu. Se on tehnyt tuloaan jo useamman viikon, mutta parin viimepäivän aikana tilanne on kulminoitunut. Menisi ohi vain.

Surffatessa olen hiertänyt jalkapöytääni kolme haavaa. Haavojen paraneminen on ollut pikkaisen hidasta, vaikka olen niitä hoitanut lähes päivittäin suolavedessä liuottamalla. Paranemista ei ole auttanut ainakaan se, että haavat ovat varvassandaalien remmien kohdalla, hiertyen joka päivä pikkaisen lisää.

Eräänä aurinkoisena aamuna totesin harmikseni, että uusi tuttavuuteni, Airi,  on menettänyt otteen elämästä. Airi ei enää jaksanut toimia itsekseen, vaan joutui olemaan jatkuvasti kiinni elvytyslaitteessa. Tilanteen vakavuudesta ja Airin nuoresta iästä johtuen, varasin välittömästi soittoajan lääkäriltä. Keskusteltuamme hetken, tulimme siihen tulokseen, että on parempi viedä Airi paikalliseen hedelmäkauppaan tutkimuksiin. Nyt olen ollut lähes viikon ilman häntä, eikä minulle ole kerrottu mitään hänen tilasta. Lupasivat kuitenkin soittaa, kun Airi on taas kunnossa. Sitä odotellessa.

Muuta tärkeää:

1. viikonloppuna asennettiin kameravalvonta kämppään
2. spagettipaketeissa on kerrottu ravintoarvot soomeksi ja toisella kotimaisella
3. mieleni tekevi lähteä laskureissuun viikonloppuna, mutta petskele eipähän mäet ole auki vielä